Ollaan hengissä, kai?!?

Edellisestä päivityksestä onkin hurahtanut jo jonkin aikaa. Tapahtumia on ollut niin paljon, että on pitänyt ihan hetki sulatella asioita ja tehdä suurtakin suurempia päätöksiä.

Vinka on päässyt käymään yhden kerran sorsalla, josta saaliiksi tuli yksi sorsa. Vanja pääsi käymään metsäkanalintumetsällä, josta ei tullut muuta saalista kuin se, että KePo ja Vanja näkivät metson, jota Vanja lähti hulluna ajamaan perästä.

Otettiin Vanjan kanssa extempore lähtö JoVen vepekisoihin. Menin kisoihin aamulla töihin ja samalla kuulin, että yksi koepaikka on vapaana. Noh, eihän meillä ole mitään menetettävää, joten hain Vanjan kotoa. Ei saatu edes tulosta, sillä vienti meni nollille, (ei yllättänyt yhtään) ja oman veneen hinauksessa taisi tulla jotain 15 metriä ohivetoa, joten se siitä. Mutta meillä oli kuitenkin hauskaa :))

Vinkan kanssa tehtiin jonkin verran taipparihommia, mutta nyt ei olla ajanpuutteen vuoksi tehty niitäkään. Tokohommia jonkin verran kotosalla, mutta ei mitään ihmeempää.

Ja sitten syy siihen, että ollaanko hengissä kai?!? Vinka astui takajalallaan silleen hassusti, eikä aina painanut jalkaa kunnolla maahan. Vein sen sitten eläinlääkäriin kuvattavaksi ja kuvaustulos oli karmea: Vinkalla on D/E-lonkat, E-lonkassa ei käytännössä ollenkaan lonkkamaljaa ja lisäksi E-lonkassa on jo nyt alkava nivelrikko :(((

On kysytty useamman eri eläinlääkärin mielipide asiaan ja on pohdittu jos jonkinlaista operaatiovaihtoehtoa. Vinkalla oli kipulääkekuuri päällä, mutta ei se oikeastaan auttanut tai pahentanut asiaa ollenkaan, joten jätin sen pois. Aloitin Vinkalle syöttämään glukosamiinia lisäravinteena. Vinka on kuitenkin oma iloinen ja vauhdikas itsensä. Harmittaa aivan tajuttoman paljon, sillä Vinkasta piti tulla THE HARRASTUSKOIRA!

Vinka kävi näyttelyssä

Vinka kävi näyttäytymässä pentuluokassa Joensuun näyttelyssä lauantaina 13.8. Tuomarina oli Gerda Halff-Van Boven (Alankomaista). Arvostelu oli seuraavanlainen (vapaasti suomennettuna)

"Hyvä tyyppi. Maksanvärinen. Hyvin kehittynyt pää. Voimakas purenta. Kaunis kaula. Runko ei ole tasapainossa tällä hetkellä. Juuri riittävät kulmaukset edessä. Ylälinjan turkki voisi olla parempi. Voisi olla kiinteämpi takaa. Haluaisin paremman hännän. Liikkuu vinottain, rapumaisesti. Kaunis turkki. Oikea labradorin temperamentti."

Tuloksena pentujen 3. Osallistujia oli 4 kappaletta.

Selvitin tuota "on the move she is crabbing", eli vapaasti suomennettuna liikkuu vinottain, rapumaisesti. Ja niinhän Vinka siis tekee, se näyttää aika hassulta :) Toivottavasti ei ole mitään terveydellistä haittaa. Netin ihmeellisen maailman mukaan jos koira liikkuu rapumaisesti, vinottain, koiran takakulmaukset antavat pidemmän askeleen kuin vähemmän kulmautunut etuosa. Toivottavasti "ongelma" korjaantuu, kun koira kasvaa täyteen mittaansa.

Ollaan Vinkan kanssa vepeilty ja kivasti sujuu :) Kovasti jo odottelen ensi kesää :D

Treenipäivitystä taasen

Ollaan oltu kesälomalla koko porukka, joten päivittelyt on jääneet hieman vähemmälle.

Vinkan kanssa ollaan tehty kotosalla hieman tottista. Seuraamista tehdään imuttamalla edelleen ja pitää olla tosi tarkkana, että missä oma käsi on, että onko koira suorassa vai ei. Peruasentoa avustetusti. Luoksetulon eteenistumista. Maahanmenoa, seisomista ja istumista, vielä pitää apuja käyttää. Vauhtinoutoa. Yhden tunnarin etsimistä, ruutua, mitähän muuta? Siinähän sitä jo onkin. Vielä ei kyllä ole kokeeseen mitään asiaa, jospa sitä vaikka sitten ensi keväänä. Intoa koiralla on kyllä tehdä vaikka mitä, mutta siitä älypuolesta ei ole aina niinkään tietoa :)

Vepeilemässä on käyty Vinkan kanssa muutamia kertoja. Alokasluokan liikkeitä ollaan tehty, eli veneestä hyppyä noin maksimissaan 15 metrin matkalla. Vinkan pitää hieman arpoa, että lähtiskö vaiko eikö lähtis. Tarvitsee useamman kutsun siihen, että hyppää veteen. Nyt lähtöjä voi jo hypyiksi kutsua. Vienti onnistuu ihan kivasti. Palkkana on lelu veneessä. Lähetän vielä Vinkan rantavedestä, että ei vain kääntyisi. Hyvin menee perille asti ja tökkää kuonolla venettä. Vinka pitää esineestä aika tiukasti kiinni, mutta eipähän putoa ;)

Veneenhaku onnistuu ihan kivasti noin 15 metrin päästä. Köydellä hetsataan lähtiessä ja vielä matkallakin. Ja jos ei meinaa tajuta lähetä, niin veneestä kutsutaan. Eilisissäkin treeneissä piti minuun kontaktia niin tiukasti, että ei muitanut mitä piti tehdä. Mutta intoa on tässäkin hommassa. Vetoa ei tule vielä Vinkalle yhtään, soutaja soutaa koko matkan takaisin rantaan. Pointtina kuitenkin on se, että se vene tulee perässä, eli tottuu jo siihenkin.

Hukkuvan hakemisen kanssa ei ole mitään ongelmaa. Hukkuva menee niin syvälle, että voi sitten kävellä pois. Eli kun Vinka menee hakemaan hukkuvaa, ottaa damin suuhun, niin hukkuva kävelee koiran perässä rantaan. Tässä sama homma kuin veneen haussa, että vetoa ei tule yhtään, mutta hukkuva tulee perässä, eli koira ei sitten jatkossa "säikähdä" sitä.

Innokas lähtö ensimmäiselle lokille

Ensimmäisen lokin palautus

Innokasta uintia toiselle, noin 25 metrin päähän heitetylle lokille

Toisen lokin palautus, mielestäni ote näyttää hyvältä

Eilen käytiin KePon kanssa tekemässä taipparitreenejä Vinkalle. Ensin käytiin viskaamassa lokkia veteen. Tämän homman Vinka teki ekaa kertaa näin pitkällä matkalla ja muutenkin ekaa kertaa taipparikurssin jälkeen. KePo siis ohjasi Vinkaa ja minä olin avustaja. Ensin heitto rantaveteen noin 10 metrin päähän. Vinka lähti hyvin hakemaan ja toi ihan kivasti rantaveteen, ei kuitenkaan ihan käteen asti. Toinen heitto oli noin 25 metrin päähän rannasta (heitin laiturilta, en olisi muuten jaksanutkaan :)), Vinka taas intoa täynnä hakemaan. Ei meinannut ensin paikantaa lokkia, kun oli aika aallokko, mutta hyvin sitten löytyi. Palautus rantaveteen, josta hilasi vielä vähän lähemmäs, melkein käteen asti.

Sitten siirryttiin kotiin. Minä vein kolme varista hakuruutuun ja neljäs oli heittovaris. Ihan kivasti kävi kaikki hakemassa, palautuksessa on hieman toivomisen varaa. Mutta suhteellisen hyvin meni, sillä koskaan ei oltu tehty noin sokkona tuota hakuruutua. Pisin varis oli varmaan jossain 25 metrin päässä. Nyt vain pitää laajentaa tuota hakualuetta, että etsii sitten myös kauempaa. KePolla hieman polttelisi kokeilla taippareita tänä vuonna, mutta saa nyt nähdä. Ollaan menossa lähiaikoina käymään kasvattajan luona katsomassa kania, että mitäs Vinka siitä tuumii. Taipparitreeneissähän silloin toukokuussa ei ottanut hirmu hyvin suuhun, mutta jollain tavalla. Katsotaan mitä tapahtuu.

Vanja kävi lauantaina keskeyttämässä Kuopiossa vepekokeen. KePo ohjasi. Ekassa liikkeessä ei tuonut venettä ja viennissä ei lähtenyt viemään. Saattaa olla, että nämä oli Vanjan viimeiset vepekokeet. Mielestäni tyhjän saa tekemättäkin.

Tässä vielä Vinka ja Vanja pihalla. Kuvassa näkee hyvin koirien värieron, sekä sen, minkä väriset silmät Vinkalla on. Vanjallahan on tosi tumman ruskeat, Vinkalla enemmänkin tuollaiset kellertävät.

Ja loppukevennykseksi pienempi KePo syöttää Vermutille mustikoita, kun Vermutti ei osaa itse kerätä :))

Eka vienti meni hyvin, loput ei...

Oltiin Vinkan kanssa "ylimääräisissä" vepetreeneissä perjantaina 1.7. Tehtiin samoja juttuja kuin ekalla kerralla ja ne meni suurin piirtein samalla tavalla, eli ihan hyvin. Nyt jopa veneestä hypyssä oli havaittavissa hyppyä, eikä liukumista :))

Keskiviikkona oltiin meidän normaaleissa treeneissä. Täksi kerraksi olin ottanut aiheeksi pelkästään viennin. Ekalla kierroksella tehtiin pelkästään kuivalla maalla. Tai siis niin, että vastaanottaja istui veneessä, mutta vene oli kuivalla. Tehtiin kolme toistoa, joista ensimmäinen oli paras ja kaksi muuta ihan ok. Vinkalle käytetään vientiesineenä paloletkudamia ja palkkana on narunpätkä (Vanjan vientiesine). Vinka ei niinkään innostu tuosta ruuasta kuin innostuu lelusta, joten ajattelin kokeilla lelupalkalla, josko lähtisi toimimaan. Vinka ei vielä tajua sitä, että veneestä lentää sille palkka, vaan se ehkä ennemmin jää kyttäilemään sitä vientiesinettä. Noh, eihän sitä ihan kaikkea pienen rabladuudelin päähän mahdu.

Toisella kierroksella otettiin vientiä veteen. Apuohjaaja kutsui, hetsasi sekä näytti lelua koko matkan, kun olivat menossa rannasta pois. Vinka oli ihan täpinöissään ja lähetin koiran matkaan. Ja mitä ihmettä: Vinka vei täydellisesti veneelle asti, luovutti nätisti ja lähti tulemaan rantaan päin, kun palkkalelu oli koiralle heitetty. TÄH?!? Siis se meni niin kuin oppikirjassa. Ja koska ohjaajahan on ahne, niin sanoin, että otetaan vielä toinen ja pilataan koira. Ja niinhän siinä sitten kävi, Vinka ei meinannut lähteä viemään, vaan pyöri siinä rannassa. Minä otin koiraa kiinni pannasta ja saattelin matkaan, meinas vielä uudestaan kääntyä, mutta meni sitten veneelle asti. Otettiin vielä kolmas kerta ja se meni suurin piirtein samalla tavalla kuin tuo toinenkin kerta. Taitaa Vinkakin olla ehkä niitä koiria (ainakin vielä), että kannattaa lopettaa siihen ekaan hyvään suoritukseen.

Otettiin sitten vielä veneestä hyppy. Pientä arpomista oli lähdön kanssa, mutta tätä voitiin jo ehkä hypyksi kutsua. Ihan hyvä mieli jäi treeneistä, mutta jatkossa pitää muistaa, että jos menee (vienti) hyvin, niin ei kannata hinkata, vaan tehdä vaikka sitten toisella kierroksella uudestaan.

Vanjaa hieman harmittaa, kun se on nyt joutunut olemaan naftaliinissa treenien suhteen. Mutta jospa se vaan sitten enemmän keräisi intoa ja olisi sitten niin hyvä seuraavissa kokeissa, kuin vain osaa olla. Tai voihan se olla toiveajattelua.

Sinne meni vepekokeet sivu suun :((

Näinpä juurikin, Vanja sitten aloitti keskiviikkona juoksut, joten ei osallistuta viikonloppuna kokeeseen. On meillä jo varma koepaikka elokuun omiin kisoihin, mutta pitää yrittää vielä jonnekin muuallekin kokeeseen ennen niitä.

Juhannuksena oltiin mökillä ja koirat sai juosta kaasupohjassa koko ajan. Ja niin Vinka tekikin! Ja Vinka kävi myös yksin uiskentelemassa kosken suvannossa, muiden ruikuttaessa rannalla. Tehtiin juhannuspäivänä Vinkalle elämän ensimmäinen verijälki. Se oli noin 100 metriä pitkä suora, jossa alussa makaus, keskellä makaus ja lopussa kaatona sieni. Ikää jäljellä oli noin 2 tuntia ja verta oli reilusti. Vietiin Vinka jäljen alkuun ja se oli heti tosi kiinnostunut. Häntä kylläkin laski alas, joten vähän nuorta neitiä pelotti. Hyvin kuitenkin selvittiin koko jälki läpi. Tästä on hyvä jatkaa.

Tosiaan, kun Vanjalla alkoi juoksut, niin ei sitten tietenkään voida osallistua edes harjoituksiin. Mutta kun olen harjoituksista maksanut, niin otin sitten Vinkan ekaa kertaa tutustumaan vepeen ja voi mikä yllätys se oli sekä minulle, että Vinkalle! Edellisestä ryhmästä oli hukkuva paikalla, joten samahan se oli sitäkin testata. Heiluteltiin patukkaa, että Vinka kiinnostui. Hukkuva kahlasi taaksepäin koko ajan kutsuen Vinkaa ja heilutellen patukkaa. Päästin Vinkan matkaan ja Vinka menikin reippaasti hukkuvan luo ja otti patukan ja toi sen rantaan (siis pelkän patukan.) Tehtiin toinen samanlainen toisto, nyt ei tarvinnut hukkuvankaan niin paljoa edes kutsua. Hyvä Vinka!

Toisella kierroksella otettiin ensin veneajelua, se meni hyvin. Sitten otettiin matalasta veneestä hyppy. Tai no joo, hyppy ja hyppy... Paremminkin sellainen liukuminen veteen, jotta koko koira sukelsi. Mutta tuli kuitenkin reippaasti heti kun kutsuin. Tehtiin toinen ja se oli suurin piirtein samanlainen liukuminen :))

Kolmannella kierroksella tehtiin veneen hakua. Tai siis pelkän köyden hakua veneestä. Innostettiin taas Vinkaa rannassa ja vene kun lipui ulapalle, apuohjaaja kutsui koko ajan Vinkaa ja näytti köyttä. Matkaa noin 10 metriä. Vinka lähti reippaasti veneelle päin ja otti hyvin köyden suuhun ja kääntyi heti kohti rantaa. Tehtiin toinen samanlainen ja sekin meni hyvin.

Kylläpäs oli illalla väsynyttä mutta onnellista labraduudelin pentua. Minullekin jäi hyvi mieli treeneistä. Onhan Vinka tosi kova uimaan ja muutenkin tosi innokas kaikkeen toimintaan, mutta että ekat vepetreenit meni noin hyvin, niin se oli yllätys itsellekin! Keretään vielä ainakin kaksi kertaa Vinkan kanssa käymään treeneissä ennen kuin Vanjan juoksut on ohi. Jaa, josko ensi kesänä soveen?!?!

vepe, Vepe, VEPE!

Viime aikoina ei olla hirveästi mitään muuta tehty kuin lenkkeilty, uitu ja Vanjan kanssa vepeilty. Koska JoVen möllivepe oli peruttu, niin meillä olikin normaalitreenit keskiviikkona 15.6. Vanjan kanssa harjoiteltiin kahden veneen liikettä täysillä matkoilla, ei mitään ongelmaa. Vientiä niin, ettei Vanja nähnyt palkkaa, hieman ongelmaa. Oman veneen hinausta, ei suurempia ongelmia. Ikuinen murheenkryynimme vienti ei siis oikein ottanut onnistuakseen, sillä Vanja ei luottanut palkan olevan veneessä. Sitten kun palkkaa näytettiin ja veneestä kutsuttiin Vanjaa, niin hyvin meni liivit veneelle asti.

Sunnuntaina 19.6. oltiin lisätreeneissä. Sielläkin otettiin toisen veneen hinausta, ei ongelmaa. Vanja pysyy jopa yllättävän hyvin paikallaan ja on suht rauhallinen, mutta ponkaisee kyllä heti liikkeelle, kun annan käskyn. Toisella kierroksella tehtiin vientiä niin, että minä otin koiran ulos, hetsasin sitä rasialla (meidän palkka veneestä), jätin Vanjan istumaan paikalleen, vein rasian rantaan ja annoin veneessä olijoille ohjeet, pyysin koiran sivulle ja siitä alkoi suoritus. Vanja ei siis "konkreettisesti" nähnyt, että vein rasian veneelle, näki vaan, että lähdin rantaan päin. Tällä kertaa usko riitti veneelle asti. Tehtiin ensimmäinen toisto lähes täydellä matkalla ja esineenä oli poiju. Toinen vienti otettiin niin, että Vanja näki, että rasia meni veneeseen ja esineenä pelastusliivit. Hyvin meni tämäkin (totta kai, kun Vanja näki palkan).

Keskiviikkona 22.6 jälleen vepeä treenailemassa Kaunislahdessa. Tällä kertaa mukana oli maalitolpat, joten helpompi hamottaa, että tuleeko koira ollenkaan oikeaan suuntaan oman veneen hinauksessa vaiko eikö. Otettiin siis ekana oman veneen hinaus. Matka oli koematka. Treenikaveri jäi rantaan maalitolppien väliin seisomaan, näytettiin palkkaa lähtiessä, että Vanja tajuaisi tulla häntä kohti. Vanja hieman arpoi hyppäämistä (ajatteli varmaan, että jos tästä kurotan ja nostan tuon köyden, niin nuo ihmiset varmaan soutaa rantaan, kun tännekin pystyivät soutamaan :DD), mutta hyppäisi sitten kuitenkin hyvin ja otti heti köyden suuhun. Ensimmäiset 30 metriä meni hyvin, mutta sitten Vanja ikään kuin katseli sivuillensa ja koiran kurssi muuttui, lähti vetämään aika paljon sivuun. Annoin treenikaverille merkin, että kutsuisi Vanjaa. Vanja ei hirveästi reagoinut kutsuihin, mutta suoristi kuitenkin linjaansa maalitolppiin nähden jonkin verran. Loppujen lopuksi tuli noin 2 metriä maalilinjan ohi. Ihan jees suoritus minusta, koska oli aika tuulinen kelikin silloin.

Toisessa erässä otettiin ylläri, ylläri, vientiä. Tein niin, että annoin jo rannassa palkan veneessä olevalle henkilölle ja lähdin hetsaamaan Vanjaa autolle. Annoin Vanjan olla häkissä, hetsasin ulkopuolella rasialla ja sanoin, että vien sen veneeseen. Lähdin rantaanpäin ja olin poissa pari minuuttia. Menin hakemaan Vanjan autosta (edellinen koira oli vielä suorittamassa), mentiin seisomaan polulle ja hetsasin koko ajan Vanjaa, että "missä sinun rasia on?". Mentiin rantaan suorituspaikalle, ihmiset oli jo veneessä. Vene liikkeelle ja minä hetsaan edelleen Vanjaa kysymällä rasiasta ja hieman pannasta "nyppimällä" vai mikähän lie oikea sana, kuitenkin "ikään kuin virittämällä koiraa, kuin jousipyssyn nuolta" :) Kun vene oli täydessä matkassa, nakkasin poijun suuhun ja lähetin koiran matkaan. Ja sehän vei! Ainoa miinus hommassa oli se, että Vanja pudotti esineen, mutta se pudotti sen niin, että avustaja ylsi sen ottamaan helposti. Siis pudotus tuli noin 0.5 sekuntia liian aikaseen. Toinen vienti otettiin niin, että Vanja näki selvästi rasian ja esineenä oli pelastusliivit, nou problem, paitsi tuo pudotaminen 0.5 sekuntia liian aikaseen. Kyllähän sitä tuohonkin pitäisi kiinnittää huomiota, mutta minä vaan olen niin tyytyväinen, että sain Vanjan lähtemään hyvin veneelle! Lopuksi tehtiin taas niin, että kun vene tuli rantaan, annoin veneeseen rasian ja hetsasin vielä siinä, että sinne se rasia jää. (eli koiralle mielikuvaa siitä, että palkka on aina veneessä).

Viikon päästä kisat, joten toivotaan, että vienti onnistuisi!

Jos mestään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...

...On Vanja siellä, jäljen tiellä, takuulla eksynyt!

KePo oli eilen Mönnin mejäkokeessa odotellessaan ruennut sanoittamaan biisejä uudestaan, eikä kyllä mennyt yhtään väärin nuo sanat :P

Mejä-koe 12.6, Kontiolahti, Mönni

Koeselostus:
"Hyvä rauhallinen lähtö, alkumakaus nuuhkitaan, jonka jälkeen alkaa sopivavauhtinen maa- ja ilmavainuinen aaltoileva jäljestys. 1. Kulmalla katko, jossa veritys kuljetaan loppuun. Lenkittäen, osittain jäljentekijöiden jälkiin tukeutuen 2. osuudelle. 2. osuuden lopussa laaja lenkki jäljen sivuun joka johtaa hukkaan asti. Osoitetaan uusi alku. 2. kulma pienellä lenkillä. 3. osuuden alussa tarkistuslenkki ojan toiselle puolelle johtaa toiseen hukkaan. Osoitetaan uusi alku. 3. kulma tarkasti. 4. osuudella tarkistuslenkki jäljen sivuun vie koiran kolmanteen hukkaan, tuomari keskeyttää kokeen. 1. makaus ohitetaan, 2 ja 3. makaus osoitetaan pysähtyen. Ajoittain hyvää jäljestystä, mutta välistä ajatus katoaa jäljestystyöstä."

Tuomarina Minna Vornanen, tulos VOI0

KePo ja Vanja saivat kuitenkin tsemppikiertopalkinnon, Konstan Kupin, hyvästä yhteistyöstä. Palkinnon on tarkoitus tsempata jatkamaan alkanutta mejäuraa.

Häh?!? Kaksi viikkoa sitten Vanja jäljesti suorat täydellisesti, merkkasi kaikki makaukset erinomaisesti, mutta ongelmat tuli kulmissa. Nyt kulmat täydellisesti ja ongelmat tuli suorilla. Voi kun pääsisi tuonne koiran mielen sopukoihin ja tietäisi, että mistähän päin tällä kertaa tuuli.

Vähän kaikkea

Aloitetaas vaikka sillä, että Vinka taitaa seurata Vanjan tassunjälkiä ainakin yhdessä asiassa:

Ollaan nyt tehty niin, että koirat ei saa nukkua makuuhuoneessa ollenkaan. Syystä siitä, että Vanja ja Vermutti valtaa sängyn, kantavat sinne hiekkaa ja ihmiset ei meinaa mahtua enää omaan sänkyynsä ollenkaan. Noh, Vinkalle tämä vissiin otti vähän koville ja hällä ei ollut mitään muuta tekemistä, niin tuossapa tulos. Tämän aamuisen jälkeen päätettiin, että Vanja ja Vermutti ei nuku makuuhuoneessa, mutta Vinka nukkuu. Vinka kun ei tule sänkyyn nukkumaan, kun sillä on muutenkin aina niin kuuma :)

Osallistuttiin Vanjan kanssa Outokummun VALMIIN JÄLJEN mejäkokeeseen lauantaina 28.5. Kylläpäs minun KePo pääsi helpolla, ei tarvinnut kuin kulkea liinan perässä :P Tässä arvostelu:

A) Jäljestämishalukkuus (0-6) 4
B) Jäljestämisvarmuus (0-12) 6
C) Työskentelyn etenevyys (0-10) 5
D) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen (0-14) 8
E) Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3
F) Yleisvaikutelma (0-5) 3

Laukauksen sieto hyväksytty, pisteet 29 ja 3. palkinto. Tuomarina Markku Hassinen

"Ohjattu rauhallinen lähtö makausta tutkien. 1. osuus jälkitarkasti aina kulmalle, jossa hakemista ja siitä ajautuu 1. hukkaan. Osoitetaan 2. osuudelle puhdas jälki ja taas erinomaisesti 2. kulmalle, jossa katkos. Katkos tuottaa suuraia vaikeuksia ja laajoja lenkkejä tulosuuntaan, mutta sieltä sitten kaartaen vereyksen lopun lähelle sekä määrätietoisesti 3. osuuden alkuun, katkos selvitetään. 3. osuus erinomaista jäljestystä 3. kulmalle, jossa edetään suoraviivaisesti yli aina 2. hukkaan. Osoitetaan puhdas jälki 4. osuudelle ja taas erinomaisesti jäljestäen aina kaadolle saakka. Sorkkaa jää nuuhkimaan ja nappaa sen suuhun. Makaukset koira osoittaa kaikki erinomaisesti. Tänään hyvän jäljestäjän vaikeudet olivat kulmauksen selvittämisessä."

Tuomari nauroikin, että Vanja hieman vedätti ohjaajaa, kun katkolla oli lähtenyt katselemaan opasta ja siitä sitten aivan suoraan oli bongannut kohdan, josta jälki jatkuu :)) Ensi sunnuntaina olisi luvassa Mönnissä uusi koettelemus. Toivottavasti ei vain olisi näin kamalan kova helle, että koiralla olisi edes jotain saumaa selvitä kokeesta.

Vinkan kanssa ollaan tehty muutamia pk-jälkiä ja sit treenailtu tottista. Käyttökoirien kurssista on vielä kolme kertaa jäljellä, huomenna esineruutu ja sit 2 kertaa tottista. Harjoiteltiinhan me Vinkan kanssa näyttelyseisomista, kun menin sen ilmoittamaan tuohon Joensuun KV näyttelyyn elokuun puolivälissä. Tässäpä antia:

Ollaan käyty nyt muutamana päivänä peräkkäin yhdistetyllä lenkki- ja uimareissulla. Vinka on kyllä jo tosi hyvä ja rohkea uimari. Menee reippaasti veteen eikä jännitä yhtään. Tänäänkin juoksuttivat tuossa kanavalla vettä (oltiin alapuolella) ja vaikka virta vei keppiä ja Vinkaa kovasti, niin tyttö vaan porskutti ahkerasti rantaan. Hyvää treeniä tulevaisuuden vepehaaveita ajatellen. Vanjakin ui tosi hyvin, eikä virta tuntunut sitäkään haittaavan. Itse asiassa siinä on sellainen hyvä paikka, jossa voidaan KePon ja Vanjankanssa harjoitella vientiä, toinen vaan menee vastarannalle, niin tulee hyvä matka.

Huomenna sitten korkataan Vanjan kanssa vepekausi, toivottavasti kelit olis kohdillaan. Vinkan kanssa jätetään vepeharrastus vasta ensi kesään (tai korkeintaan kokeillaan jotain juttuja syksymmällä) ja tehdään uimisen, kuivaviennin, hallinnan ja yhteistyön kanssa ensin pohjat kuntoon.

Taipparikurssi on tältä erää ohi

Eilen oli taipparikurssin viimeinen kerta. Tai itse asiassa ensi torstaina on kenraalitapparit niille, jotka ovat menossa lähiaikoina taippareihin. Me siis ei olla, joten skipataan torstain treenit ja osallistutaan taasen Käyttökoirien pentukurssille.

12.5 taipparikurssilla aiheena oli nouto ja palautus variksella. Tehtiin Vinkalle kaksi noutoa. Onnistuivat ihan hyvin. Vinkaa ei pysty ollenkaan kehumaan, kun on tuomassa lintua minulle, muuten tiputtaa ja tulee tyhjänä luo. Tällä kerralla tapahtui ensimmäisen kerran niin, että Vinka lähti tarjoamaan lintua kouluttajalle. Olin hieman ihmeissäni, mutta ehkä se johtui siitä, että kouluttaja hieman innosti ja härnäsi Vinkaa. Kerta meni mielestäni ihan hyvin ja Vinka ei niin paljoa arponut variksen ylösotossa.

16.5 Aiheena oli haku. Ei oltu koskaan tehty Vinkalle hakuruutua. Tehtiin se motivoituna ja niin, että variksilla vedettiin "hajujäljet", jotka helpottivat Vinkan työskentelyä. Tällä kerralla oli myös havaittavissa se, että Vinka mielellään menisi kouluttajien luo ja kerran olikin suoraan juoksemassa kouluttajan luo, mutta matkalla sai hajun variksesta ja teki 90 asteen käännöksen ja meni varikselle :)) ainakin riiviöllä nenä toimii! Palautuksessa olisi taas toivomisen varaa. Oletettavasti se johtuu siitä, että Vinka ei saa varista kunnolla suuhun ja sitten kun toinen siipi roikkuu maassa, niin Vinka astuu siiven päälle ja siinä vaiheessa varis tippuu suusta. Neuvoksi sain, että pitää paketoida varis, josko sen olisi sitä helpompi sitten kantaan. Näin olen tehnyt, kun edellisen kerran olen treenannut kotona. Pitää paketoidakin varikset heti valmiiksi, kun seuraavan kerran treenailen kotosalla.

19.5 Aiheena oli kaninjälki. Vinkalle oli toinen kerta, kun se näki kanin. Ekalla kerrallahan Vinka ei ottanut kania ollenkaan suuhun ja tällä kertaa otti pienen houkuttelun jälkeen. Tehtiin Vinkalle motivoituna noin 15 metriä pitkä jälki. Sinnehän se meni jälkeä pitkin, mutta ei oikein ottanut kania sieltä suuhun. Taisi muutaman metrin kantaa, mutta ei enempää. Ihan hyvä fiilis kuitenkin jäi, että otti edes kanin suuhun. Kestokania kantelee kotona tosi hyvin, vaikka se onkin aika painava. Tästä on hyvä jatkaa.

23.5. Aiheena oli vesityö. Ranta ei ollut mitenkään hyvä ja ottaen huomioon, että Vinka oli uinut kaksi kertaa aiemmin, vesityö meni loistavasti. Kaksi lyhyttä vesinoutoa tehtiin ja nou problem. Pitää vain uittaa koiraa enemmän, että se saa rohkeutta mennä kunnolla uimaan, eikä arpoa lähtöä.

Keskiviikkona onkin Vinkalle Käyttökoirien jälkitreenit ja torstaina sitten tottistreenit.

Vanjan kanssa oltiin sunnuntaina agilityssä. Meillä oli ulkopuolinen kouluttaja ja aiheena oli niisto, niistosokkari ja saksalainen. Lyhyt oppimäärä oli se, että Vanjalla nämä eivät toimi, sillä ohjaaja on liikaa paikallaan. Tämä asiahan olikin siis tiedossa, että Vanjan kanssa pitää liikkua itsekin kovaa ja paljon, jolloin Vanjakin sitten liikkuu kovemmin ja vauhdikkaammin.

Vanjan kanssa ensi lauantaina kutsuu tämän kesän ensimmäinen virallinen mejä-koe. Harjoitukset eivät ole menneet ihan nappiin, mutta jospa Vantsku yllättäisi virallisissa :))

Kursseilua tuutin täydeltä

Vinkan kanssa ollaan nyt kahdella eri kurssilla yhtä aikaa. Käyttökoirien järjestämällä pentukurssilla ja Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistyksen järjestämällä taipumuskoekurssilla. Harmittavasti näistä menee kaksi kertaa päällekäin, mutta minkäs mahdat.

Viime viikolla maanantaina oli Käyttökoirien teorialuento, ei sinänsä varsinaisesti mitään uutta tullut, mutta hyvä on kerrata noita juttuja ennen kurssille menoa. Keskiviikkona oli Noutajien taippariteoria. Torstaina sitten aloitettiinkin ihan oikeat treenit Käyttökoirien riveissä. Mentiin Vinkan kanssa vähän aiemmin, saatiin kahden seuraavan kerran jutut siinä ennen kuin aloitettiin varsinaiset treenit. Vinka toimi ihan kivasti, alussa piti vähän haukkua ja katsella ihmeissään ympärille, mutta makkaran saattelemana alkoi tekemään töitä ihan kivasti. Aiheena oli kontakti, istuminen, luoksetulo ja leikkiminen. Kontakti ok, mutta uusi paikka teki hieman tepposia. Pitää harjoitella enemmän ulkona. Istuminen onnistuisi pelkästään käskyllä, mutta kannattaa kuulema ottaa mukaan vielä käsimerkki ja suorittaa istuminen nopeammin, eli kiinnitetään nopeuteen huomiota, kun meillä on joskus tarkoitus toivottavasti kisata. Luoksetulo ok, vauhti tosi hyvä. Leikkiminen myöskin hyvää, joskin en hirveästi uskaltanut revitellä, lähinnä härnäsin ja Vinka sai kantaa lelua, hampaiden vaihtuminen kun on vielä kesken. Tässä tulee nyt parin viikon tauko, mutta sitten taas jatketaan. Siihen asti saatiin kotiin LÄKSYÄ!!! Ei siinä mitään, hyvä homma, edistää varmasti paljon oppimista, kun niitä juttuja tekee väliaikoina kotona, eikä vaan kentällä 5 minuuttia kerran viikossa :P

Lauantai-iltana minun KePo kävi tekemässä Vanjalle mejä-jäljen. Jäljen pituus noin 400 metriä, kaksi katkokulmaa, kolme makausta suorilla. Jäljen muoto avoimen luokan jälki. Jäljen ikä noin 14 tuntia. Vanja oli ihan täpinöissään :)) Alussa meni ihan huuhaata, mutta osui sitten ensimmäiselle makaukselle. Ensimmäisestä kulmasta meni ohi ja etsi, etsi ja minun "pienellä" avustuksella löysi jäljen, toisen makauksen merkintä ok ja taas seuraavasta katkokulmasta ohi... :( Käveltiin takasin päin ja Vanja itse otti jäljen uudestaan ylös. Mutta siis painoi ohi kuin höyryjuna ja minä olin varma, että se oli jäljellä. Viimeinen makaus ok ja sitten kaadolle, jossa oli ruokakuppi odottamassa. Päänvaivaa siis aiheuttaa nuo katkokulmat. Niitä oli helpotettu tarkoituksella, mutta eipä ainakaan näin kevään ensimmäisessä jäljessä tuntunut se näkyvän. Kaikkien makauksien merkintä mielestäni erinomainen, Vanja pysähtyy, kaapii voimakkaasti maata, odottaa siinä jonkin aikaa ja lähtee sitten itsenäisesti jatkamaan matkaa eteenpäin. Noh, onhan tässä vielä aikaa tehdä ainakin toinen harjoitusjälki Vanjalle ennen Outokummun koetta, joka on lauantaina 28.5. (siis mennään, jos juoksut ei ala).

Käytiin jäljen ajon jälkeen lenkillä ja mentiin kanavan rantaan, että koirat saa uida jos haluaa. Viskelin Vanjalle keppiä ja Vinka lähti Vanjan perässä uimaan :) Ei tuntunut kylmä vesi haittaavan. Hyvin osasi Vinka uida, pysyi ainakin pinnalla.

Maanantai-iltana oli sitten vuorossa taipparitreenit Tukholmanlammilla. Ensimmäisenä käytiin vähän metsässä kävelemässä ja moikattiin muutamia koiria, sillä Vinkan piti haukkua alussa jonkin verran kaikille ja kaikelle. Ensimmäisenä testinä oli haulikon laukaus. Oltiin eturivissä, että kouluttajat pystyi katsomaan, miten meidän ensikertalaiset reagoi. Vinkan piti ekalle laukaukselle vähän haukkua, mutta palkitsin kuitenkin makkaralla ja rauhoittelin sitä. Toinen laukaus meni jo paljon paremmin, Vinka oli tosi tarkkaavainen, eikä haukahtanut kertakaan. JES! Haulikko on vissiin joka kerta mukana, joten sitä päästään ainakin harjoittelemaan.

Varsinaisen koulutuksen aiheena oli riistaantutustuminen eli varis, lokki ja kani. Kaksi ensimmäistähän Vinka on nähnyt jo ja ottanut molemmat suuhun. Ekaksi tehtiin variksella. Eka kerta meni ihan hyvin, Vinka otti variksen suuhun ja lähti tulemaan minun luo ja toikin saaliin perille asti. Tehtiin toinen kerta, mutta Vinkapa ei ottanutkaan varista suuhun vaan katseli minua ja vähän närppi lintua. Ei mitään rikkomista tms. mutta kunhan vaan ei kehdannut tuoda sitä minulle. Minä sain juoksennella pitkin maita ja mantuja ja Vinka vaan seisoi variksen vieressä ja katseli minua kuin Hoo Moilanen. Joo, kutsuin sitten Vinkan pois, se tuli pari metriä ja katsoi taakseen ikään kuin "hei, multa unohtui jotain", ei kuitenkaan hakenut lintua vaan tuli tyhjänä minun luo.

Sitten vuorossa oli lokki. En muista tarkalleen miten sen kanssa kävi, mutta aiemmin ei ole ollut ongelmia. Kolmantena kani. Vinka oli tosi kiinnostunut ja yrittikin sitä ottaa jaloista ja korvista, mutta ei ihan uskallut tai mikä liekkään riittänyt. Hyvin kuitenkin nuuski, eikä ollut yhtään pelokas. Tästä on hyvä jatkaa!

Kurssilla on muuten Vinkan pentueesta yhteensä neljä koiraa. Oli mukava nähdä muitakin! Torstaina taas jatketaan harjoituksia.

Ennen ja jälkeen...

...Ehei, ei Vinkan taloon tulon, vaan Vermutin trimmin. Käytän siis Vermuttia kaksi kertaa vuodessa trimmattavana, jossa kaikki karvat otetaan nyppimällä pois. Vermutin luonteen tuntien, on tosi vaikea kuvitella, että Vermutti on tosi kiltti ja oikein tyytyväinen aina trimmauksessa, vaikka sessio kestääkin yli 2 tuntia.

Tässä siis ennen...

Ja tässä taas jälkeen operaation

Vinkan kanssa on puuhasteltu kaikennäköistä. Näytin tässä päivänä muutamana ensin lokkia ja sitten heti perään varista. Lokki oli tosi kiinnostava, heti meni innokkaasti tutkimaan. Lokki on vaan sen verran iso, ettei se vielä noin pienen koiran suuhun mahdu "oikein", joten Vinka päätti hilata lokkia siivestä. Pääasia, että otti sen edes jollain konstilla mukaan ja toi sen minun luo, hyvä Vinka! Sitten oli variksen vuoro. Meidän ainoa treenivaris on aika kuolleen näköinen (:D), joten "paketoin" sen niin, että siivet oli ihan supussa. Ensin Vinka vaan nuuhki ja siirteli varista kuonolla paikasta toiseen. Vaihdoin paikkaa ja otin uuden heiton. Nyt Vinka ampaisi perään innokkaasti, kuten aina ja otti heti variksen suuhun. Meinasi vähän lähteä omille teilleen, mutta kun kutsuin Vinkaa, niin nätisti toi syliini asti variksen. (olen ollut aina maassa polvillaan ja otan koiran vastaan ja vasta myöhemmin sitten linnun pois suusta) Tehtiin vielä samalla tavalla uudestaan ja tällä kertaa ei ollut mitään ylimääräisiä lenkkejä palautuksessa vaan Vinka tuli suoraan syliini. Älysin lopettaa tällä kertaa tähän. Noutomatka oli ehkä jotain alle 10 metriä, mutta kuitenkin. Pääasia minun mielestäni tällä hetkellä on, että Vinka ottaa variksen suuhun. Tuo paketoitu varis oli helpompi ottaa suuhun ja mielestäni kantoikin sitä hyvästä kohtaa.

Viime sunnuntaina oltiin noutajien treeneissä ja meillä oli ulkopuolinen kouluttaja. Tekniikkatreeniä tehtiin ja aiheena oli saksalainen, niisto ja niistosokkari. Miten paljon sitä voikaan oppia ja saada ajateltavaa! Vanjakin pelitti ihan kivasti ja sainpa jopa toimivan vinkin siihen, että kuinka saisi Vanjalle lisävauhtia agilityyn. Yleisöstä tuli hyvä kommentteja, kun ensin tehtiin meidän tyylillä ja sitten kouluttajan neuvomalla vauhtia-nostavalla tyylillä. Yleisö sanoi, että ihan kuin eri koira :)) Pitää vissiin rueta sit tuota viljelemään, tosin ohjaaja joutuu varmaan juosku/kunnonkohotuslenkeille.

Minulla oli myös Vinka mukana treeneissä. Tai siis Vinka oli minun ja Vanjan treeniajan autossa, mutta kun meidän treenit loppui, otin Vinkan hengailemaan maneesiin. Ensin meinasi vähän jännittää, mutta kyllä se jännitys sitten siitä laantui. Vinka sai haistella monen eri näköisen ja kokoisen koiran kanssa. Mitään agilityjuttuja ei tehty, kun toisen ryhmän treenit painoi päälle, mutta nyt meidän agitreenit siirtyy ulkosalle, niin voisihan sitä joskus ottaa Vinkan mukaan tutustumaan esteisiin.

Reeniä ja lenkkiä

Viime perjantaina käytiin kasvattaja Marikan kanssa lenkkeilemässä Selkiellä. Tai no, lenkkeilemässä ja lenkkeilemässä, lunta oli niin paljon, ettei meinannut eteenpäin päästä, joten käveltiin vähän matkaa ja käännyttiin takaisin autolle syömään eväitä :D. Tätä ennen kuitenkin reenattiin hieman.

Tehtiin Vinkalle noutoa variksella. Tehtiin niin, että Marika meni noin 10 metrin päähän ja äänteli kuin varis (:D) ja viskasi linnun maahan. Minä pitelin Vinkaa kainalossa ja kun varis oli maassa, päästin Vinkan menemään. Vinka meni kovaa haipakkaa variksen luo, haisteli ja ihmetteli ja rupesi sitten hyppimään paikalle jäänytta Marikaa vasten. Marika hieman innosti Vinkaa ja heitteli varista ja niinhän sitten Vinka otti variksen suuhun ja lähti minua kohti. Minä kehuin Vinkaa ja saman tien Vinkalla aukesi suu ja varis tippui siihen. Sain kuitenkin Vinkan houkuteltua ottamaan variksen ja tuomaan sen minulle.

Tehtiin toisen kerran samalla tavalla, mutta Marika antoi vinkiksi, että älä sano koiralle mitään, jos se itse tuo varista minua kohti. Tehtiin samalla tavalla, minä pitelin Vinkaa kiinni ja Marika heitti variksen. Vinka lähti matkaan, otti variksen suuhun ja lähti minua kohti. Minä pysyin hiljaa ja Vinka toi variksen syliini, olin siis kyykyssä. VAU!!! Hyvä Vinka!!!

Tehtiin sitten vielä kolmas toisto samalla tavalla ja se toimi hyvin. Eli minun pitää vain olla siinä palautusvaiheessa hiljaa, eikä kehua koiraa. Kehu ilmeisesti jo tarkoittaa Vinkalle sitä, että nyt loppu tekeminen...?! Pääasia oli, että Vinka otti variksen kutakuinkin hyvin suuhun. Siis tarkoitan sitä, että ottaa sieltä siivestä, koska reppanan suu on vielä niin pieni, ettei pysty ottamaan "oikeasta kohtaa". Ja tällä kertaa varis oli kokonaan sula, aiemmin on treenattu minun päähänpistojen saattelemana jäisellä variksella.

Hirveemmin ei oo Vinkan kanssa mitään uutta harjoiteltu. Kunhan vain pidetään kivaa kahdestaan. Olenkin kovasti katsellut kevään/kesän pentukursseja, josko sellaiselle lähdettäisiin opiskelemaan uusia asioita. Jovella olisi myös tulossa alkeiskurssi vepestä, pitäsköhän sinnekkin telläytyä, vaikkei edes vielä tiedä, että uiko koira vaiko eikö ui.

Vinka kasvaa kovasti

Käytiin Vinkan kanssa rokotuksilla 11.3. Vinka oli tosi reipas koko reissun ajan, eikä mitään ongelmaa ollut käyttäytymisen kanssa eläinlääkärissä. Toki olisi ehkä pitänyt tehdä hihnaharjoituksia hieman enemmän, mutta kun me asutaan täällä maalla, niin tuo hihna ei ole kaikista tarpeellisin väline. Joo, ehkä pitäisi oikeasti harjoitella hihnakäyttäytymistä, että olisi edes yksi koira talossa, joka osaisi käyttäytyä ;)

Kaikenlaista pientä on Vinkan kanssa touhuiltu. Varistakin olen ulkona näyttänyt ja hyvin Vinka sen suuhun ottaa ja kantaa. Varis on ollut jäässä johtuen minun laiskuudestani ja nopeista päähänpistoistani treenaamisen suhteen, joten siinä ei ole varikset kerenneet sulamaan.

Vanjan kanssa ei olla nyt kahteen sunnuntaihin oltu agitreeneissä, sillä ekana sunnuntaina minä olin kipeä ja viime sunnuntaina meillä oli vieraita. Nyt sunnuntaina olisi tarkoitus taas mennä, sillä ei ole enää montaa kertaa maneesilla, kun siirrytään ulos. Taidankin ehkä ottaa nyt sunnuntaina tai sitten seuraavana Vinkan mukaan sinne, näkeepähän Vinkakin maneesin ja kaikki ihanat hevosenkakat :)

Vinka kohta 12 vko

Kyllä se aika vaan vierii... Vinka täyttää lauantaina jo 3 kuukautta. Meillä onkin huomenna luvassa ensimmäiset rokotukset. Nyt onkin ollut niin hyvät säät, että ollaan ulkoiltu tosi paljon. Meillä menee tuossa metsässä kelkkaura, jota pitkin käveleksimme. Näin Vinka saa oikein hyvää harjoitetta, että aina ei olekaan niin tasainen pohja, missä käveleksiä.

Vinka on kyllä kasvanut tosi paljon. Painoa en oikein tiedä, mutta kyllä kasvaa :) Vermutti on sellainen vertailukohde. Silloin kun Vinka tuli meille, se oli Vermuttia matalampi, mutta nyt Vinka on jo korkeampi. Ja näin Vermutti on taas perheen kooltaan pienin koira, mutta egoltaan suurin.

Vinkan kanssa ollaan harjoiteltu kaikenlaista. Kontaktia, istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, paikallaoloa ja noutoa. Ylläri, ylläri, kontakti on kaikista vahvin juttu. Sitähän sitä saa, mitä vahvistaa... Pitää vissiin rueta enemmän kiinnittämään huomiota siihen, että antaa Vinkan tarjota asioita, jolloin koirasta tulisi se aktiivinen osapuoli, eikä minusta.

Treenattiin päivänä muutamana ulkona variksen kanssa. Vinka ei aiemmin ollut ottanut varista suuhun. Oli kylläkin variksesta tosi kiinnostunut, mutta ei oikein ollut sitä suuhun ottanut. Otin ensin Vanjan kanssa muutamia noutoja variksella ja pitelin Vinkaa kiinni, ettei Vinka päässyt sinne varikselle. Taisi rueta sen verran Vinkan mieltä kaihertamaan tuo Vanjan kanssa treenaaminen, että Vinkakin sitten päätti ottaa variksen suuhun. Hyvä Vinka! Me ollaankin ilmottauduttu taipparikurssille, joka alkaa toukokuussa. Tämä varmasti antaa hyvää pohjaa sinne kurssille opiskeluun. Eipähän menisi siellä kaikki aika siihen, että ottaako koira variksen vaiko eikö, vaan pääsisi suoraan treenaamaan esim. hakua, kun varis on jo tuttu elementti.

Sitähän pystyy ulkoilemaan!!

Ja hyvien kelien kunniaksi ulkoilutin koiria ja kameraa yhtä aikaa. Ei ole kovinkaan helppoa yrittää kuvata tuommoista 10 viikkoista elohiirtä, jota ei oikein tahdo pysyä paikallaan. Useista otoksista sentäs ainakin tämä yksi on julkaisukelpoinen :)

Vinkalla oli taas kaikkea jännää, kivaa ja uutta viikonloppuna. Lauantaina lähdettiin "ulkoilemaan" Prisman parkkihalliin. Siellä meni kivasti, eikä Vinka ollut yhtään jännittynyt tai mitään muutakaan. Hihna vaan haittasi liikkumista, sillä ei oo hirveesti tullu tehtyä noita hihnaharjoituksia. Siitä matkattiin kohti hotelli Julieta, kun haettiin ukko-kulta kyytiin. Vinka ulkoili myös siellä pihalla ja hyvin meni. Just sattu bändi kantamaan tavaroita sisään, eikä Vinka ollut siitä moksiskaan.

Sitten matkamme jatkui Lieksaan. Uusi talo ei tehnyt Vinkaan mitään vaikutusta, vaan Vinka heti paineli tutkimaan kaikki huoneet. Samoin sunnuntaina minun mummola ei tuottanut mitään ongelmaa, eikä myöskään minun sukulaisten luona käynti, jossa Vinka pääsi tutustumaan Aku Armas Jalmari-parsoniin. Vinka on kyllä tosi ennakkoluuloton ja rohkea. Varmasti osasyynä rohkeuteen on myös meidän vanhemmat koirat, jotka painavat joka paikkaan häntäpystyssä. Pitäskin olla Vinkan kanssa enemmän kahdestaan uusissa tilanteissa, jolloin näkisin, minkälainen luonne tuolla pennulla oikeasti on.

Meinasin ottaa Vinkan mukaan Vanjan agitreeneihin tutustumaan, mutta katsoin paremmaksi jättää tällä kertaa väliin. Vinkalle tuli jo niin paljon kaikkea uutta viikonlopun aikana, jotta on parempi antaa Vinkan vähän miettiä asioita, ennen kuin taas otetaan uusia juttuja. Vielähän tässä on kevättä aikaa tuolla maneesissa käydä tutustumassa.

Pakkasta pitelee

Juuh, koko viikko on taas melkein mennyt kolmenkympin pakkasissa. Eilen sentäs oli hieman parempi päivä ja päästiin jopa ulkoilemaan. Tottahan olen Vinkaa kuskannut ahkerasti ulos monia kertoja päivässä, mutta siellä tuppaa olemaan niin kylmä, että Vinka mieluummin pissii sisälle. Onneksi on tuo perheen kaksijalkainen "vahtija", joka ilmoittaa joka kerta, kun pissi tai kakka on ilmestynyt lattialle ;)

Vanjan kanssa oltiin TAAS pakkasta uhmaten sunnuntaina agilityssä. Kivahan siellä on käydä hillumassa, vaikkei varmastikaan todellisuudessa meidän vauhti riittäisi ihanneajan alitukseen kakkosissa. Tai eihän sitä tiedä varmaksi, mutta aika hintsuille varmaan menisi. Pääasia on, että meillä on kivaa keskenään ja nähdään vähän muitakin kanssaharrastajia.

Vinka pääsi viime lauantaina sosiaalistamisreissulle minun työpaikalle mukaan. Työkaverit kovasti kyselivät Vinkaa nähtäväksi ja kun ukko-kulta tuli hakemaan minua töistä, niin siihänän Vinka kulki samalla mukana. Vinka ei ollut moksiskaan liukuovista tai suuresta sisätilasta. Paljon Vinka sai rapsutuksia osakseen, sillä kukas voisi vastustaa 9 viikkoista pientä ruskeaa karvapalleroa? - No ei kukaan!

Nehän leikkii!!!

Nimittäin Vinka ja Vanja, Vinka ja Vermutti, sekä Vinka, Vanja ja Vermutti. Eli koiruudet tuntuvat löytäneet jonkin sortin yhteisen sävelen. Ne leikkii aika paljon keskenään. Ja eikä siinä mitään, että Vinka haastaa leikkimään, mutta kun Vanja ja Vermuttikin haastavat Vinkaa leikkimään. (eikä muuten ole vaikea tehtävä!)

Viime päivät on jouduttu olemaan melkein kokonaan sisällä, sillä ulkona on niin kamalan kylmää ja ilmeisesti pari seuraavaa viikkoa jatkuu samaan tahtiin. Harmi vaan Vinkan sisäsiisteyden kannalta. Kyllähän Vinkaa kiikutetaan ulos tosi monta kertaa päivässä, mutta kun Vinka ei just viihdy siellä ja jos pissi tai kakka ei ole saman tien tulossa, niin Vinka haluaa sisälle ja kohta puoliinpa yllätys löytyy jostain nurkasta. Noh, eipä silti, tosi hyvällä mallilla tuo opettaminen on, sillä kun olen itse koko ajan kotona, niin melkein kaikki pissit ja kakat tulee päivällä ulos. Pitää vain itse olla tosi aktiivinen, sillä ei Vinka vielä pyydä ulos.

Ollaan jo aloiteltu "kouluttamista". Vinka tietää oman nimensä jo suhteellisen hyvin. Kontaktiharjoituksia on tehty ja esim. istumista ja maahanmenoa tekniikkana, käskysanaa ei ole vielä mukana. Luoksetulo on suht hyvä sisällä ja ulkona. Vinka kun ei vielä "uskalla" lähteä hirveästi maailman tuulia haistelemaan, joten luoksetulo on siinäkin mielessä hyvä.

Kyllähän se niin on, että pentu nukkuu suurimman osa ajasta. Ja se nukkuu, vaikka meidän juniori ajelisi mopolla vieressä, tai vaikka itse kokkailis ruokaa, tms. Ei vaan ihmislapset nuku noin hyvin ;P

Oltiin Vanjan kanssa eilen pakkasta uhmaten agitreeneissä (- 20 astetta). Tehtiin pientä radan pätkää. Harjoitus oli haasteellinen, mutta me onnistuttiin siinä suht hyvin. Vanja on hyvin ohjattavissa ja yleensä menee sinne minne käsketään. Itsellä vaan pitää olla kova vauhti päällä, että saa Vanjankin innostumaan. Liekkö Vanja ollut innoissaan saamastaa huomiosta, sillä vauhtiakin riitti :) Hyvä mieli jäi treeneistä!

Vee niin kuin Vinka!!!

Juurikin näin, eilen meille kotiutui ruskea labradorinnoutaja narttu Vilijonkan Bluffi eli Vinka. Eilen työpäiväni jälkeen lähdettiin hakemaan vielä uusin tulokas kotiin. Kun tultiin autosta ulos, Vinka alkoi tosi reippaasti katsella ympäristöään ja teki jopa pissitkin ulos, eikä minun syliin automatkalla ;) Päästettiin Vanja ja Vermutti myös ulos. Ne oli kyllä Vinkasta kiinnostuneita, mutta Vinka ei saanut juurikaan tehdä sen kummempaa tuttavuutta kummankaan kanssa, kun heti oli hampaat irvessä ja murina päällä.

Yö meni ihmeen hyvin. Ensin Vinka ei meinannut rauhoittua ollenkaan, mutta sitten lopulta rauhoittui. (kun oli ensin yrittänyt syödä antenninjohtoa, sitten sähköjohtoa ja sitten vielä sängynjalkaa ja sängyn alla olevaa muovilaatikkoa). Kolmen maissa käytin ulkona, mutta sinne ei tullut mitään tarpeita. Sittenpä saatiinkin nukuttua vähän yli seitsemään asti. Meidän oma juniori on kyllä ihan tohkeissaan Vinkasta. Kovasti halii ja pusuttaa, pitää vaan olla tarkkana, ettei esim. istu päälle ja yritä muilla tavoin teloa pikkuista koiruutta.

Tänään Vanja ja Vermutti ovat suhtautuneet hieman aikuismaisemmin Vinkaan. Antaavat nuuskia ja temmeltää. Ulkona ne jopa kovasti leikkivätkin, mutta heti kun Vermutti haukahtaa, Vinkalla menee pasmat sekaisin ja leikki unohtuu saman tien.

Kyllä tästä hiljaa hyvä tulee! Vinka on unilla, mutta kun herää, niin pitää ottaa kuvia ja päivittää tännekin. Muutama kuva toki löytyy kasvattajan blogista Hilman pennut

Pihatokoja ja eilinen agi

Aloitetaan noista pihatokoista. Ollaan useampana päivänä tehty ulkona ollessamme kaikennäköistä tokoon liittyvää. Häiriöitä ollaan saatu yllin kyllin, välillä Vermutti varastaa ruudusta palkan ja välillä Hemmo kulettelee ruutumerkkejä pitkin pihamaata. Mikäs sen mukavampaa, varsinkin, kun siinä ruudussa ne suurimmat ongelmat onkin :D

Vanja on siis oikein vaatimalla vaatinut, että tehdään mamma jotain. Lunta on tullut ihan taivaan täydeltä ja minä oon henkihieverissä kolannut ja vielä sen jälkeen Vanja tulee innokkaana hyppimään päälle, joten kyllähän se on tuo energia käytettävä hyödyksi.

Olen taas vaihteeksi keksinyt luoksetulon pysäytykseen uuden tekniikan. Näyttäisi suht hyvin toimivan. Jospa sitä nyt vaikka muistaisin palkata joka kerta oikeasta ja hyvästä pysähdyksestä, etten taas miljoonatta kertaa joutuisi vaihtamaan tekniikkaa ja opettamaan koko jutun alusta. Vanjalla on tällä kertaa hommassa mukana vauhtia, joten mii laik! Katsotaan nyt sitten, että päästäänkö/lähdetäänkö enää koskaan kisoihin kokeilemaan. Mutta onpahan seuraavaa koiraa varten takataskussa paljon tietoa, että näin ei ehkä olisi kannattanutkaan tehdä, eikä varsinkaan vaihtaa käsimerkistä suulliseen, suullisesta käsimerkkiin, käsimerkistä suulliseen, suullisesta käsimerkkiin... No joo!

Tuo ruutukin onnistuu, ainakin omassa pihassa. Sehän se suuri murheenkryyni onkin ollut, kun kokeissa ei tahdo onnistua. Pitäisi vaan saada itseä niskasta kiinni ja lähteä treenaamaan jonnekin muualle kuin omalle pihalle. Toisaalta, omassa pihassa on niin helppo treenata Hemmon päiväunien aikaan. Kaksi puolta asiassa, mutta jos alkaa oikeesti kunnolla toimimaan, niin ehkä sitten lähdetään omasta pihasta suureen maailmaan treenimään.

Kaukojen tekniikkaa olen yrittänyt hioa uudeksi. Yritän, että takajalat pysyisi paikallaan. Vanja on selvästi bonjannut idean. Matka on tosi lyhyt, sillä haluaisin saada mahdollisimman paljon onnistuneita toistoja.

Muuten kyllä kaikki loput liikkeet hanskassa jollain tavalla. Mutta kuten sanoin, en ehkä enää "kolmen vuoden voittajaluokassa ilman 1-tulosta"-fiiliksen jälkeen jaksa välttämättä uskoa, että me lähetään kisomaan, mutta vannomatta paras.

Kennelpiirin sivuillekin oli tullut ilahduttavan paljon kokeita. Pitääkin rueta koekalenteria täyttämään jo hyvissä ajoin, että saa varmasti kamalan stressin päälle :D Olishan siellä tietysti muutama tokokoekin, jonne vois mennä, mutta katsotaan sitä lähempänä sitten.

Eilen agissa treenin aiheena oli keppikulmat. Joo, koirahan on jo kakkosissa, mutta sille ei ole opetettu keppikulmia. Noh, parempi myöhään jos silloinkaan, vai miten se meni? Eilen siis treenattiin sitä. Alkuun otin vain ihan, että Vanjan piti honata, että eka keppi jää vasemmalle puolelle ja palkka siitä. Ihmeen nopeasti otus sen oppikin. Ei tarvinnut montaa toistoa. Toisella kierroksella tein ensin koko radan ja sitten taas tuota keppien sisäänmenoa. Hyvin näytti Vanjalle jäävän päähän, mutta sehän voidaan vasta todistaa seuraavissa treeneissä, että tajusko se sen oikeasti. Hyvin Vanja pujotteli, mutta saishan sitä vauhtia olla lisää. Mutta Vanja on Vanja, vaikka voissa paistais :D

Mahti agi!!!

Eilen illalla oltiin meidän agitreeneissä ja oli minun vuoroni suunnitella treeni. Tein kaksi eri pistettä ja molempien treenien idea oli "vaikeat/harvinaiset" esteet radalla. Vanjalla oli pitkästä aikaa vauhti päällä ja meillä oli tosi hauskaa. Meitä taisi yhteensä olla 7 treenaajaa, joten välillä joutui hieman odottelemaan. Teinpä siinä välissä sitten ihan hyvikseni tokoa. Ja kylläpä Vanja teki sitäkin hienosti! Eipä ollakaan pitkään aikaan treenattu ja oli ilo nähdä, että asiat eivät ole unohtuneet Vanjan mielestä. Ja mikä parasta, Vanjallakin oli hauskaa ja häntä heilui! Ja kaiken kukkuraksi vauhtiakin oli!!! Sanoinkin kotiin tultuani, että heikkona hetkenä voisi vaikka kisoihin ilmoittaa, mutta otetaan järki käteen ja katsotaan ;)

Kokeilua

...No niin... Josko sitä minäkin siirtyisin tähän blogi-maailmaan ja kirjoittelisin jatkossa meidän kuulumisia tänne. Ois myös mukava saada joskus jonkinlaista kommenttia, että lukeeko tätä kukaan. Omaksi ajankuluksenihan minä näitä juttuja tänne lähinnä kirjoittelen, mutta jos joku on kiinnostunut meidän koiramaisesta elämästä, niin totta kai saa kommentoida :)