Sitähän pystyy ulkoilemaan!!

Ja hyvien kelien kunniaksi ulkoilutin koiria ja kameraa yhtä aikaa. Ei ole kovinkaan helppoa yrittää kuvata tuommoista 10 viikkoista elohiirtä, jota ei oikein tahdo pysyä paikallaan. Useista otoksista sentäs ainakin tämä yksi on julkaisukelpoinen :)

Vinkalla oli taas kaikkea jännää, kivaa ja uutta viikonloppuna. Lauantaina lähdettiin "ulkoilemaan" Prisman parkkihalliin. Siellä meni kivasti, eikä Vinka ollut yhtään jännittynyt tai mitään muutakaan. Hihna vaan haittasi liikkumista, sillä ei oo hirveesti tullu tehtyä noita hihnaharjoituksia. Siitä matkattiin kohti hotelli Julieta, kun haettiin ukko-kulta kyytiin. Vinka ulkoili myös siellä pihalla ja hyvin meni. Just sattu bändi kantamaan tavaroita sisään, eikä Vinka ollut siitä moksiskaan.

Sitten matkamme jatkui Lieksaan. Uusi talo ei tehnyt Vinkaan mitään vaikutusta, vaan Vinka heti paineli tutkimaan kaikki huoneet. Samoin sunnuntaina minun mummola ei tuottanut mitään ongelmaa, eikä myöskään minun sukulaisten luona käynti, jossa Vinka pääsi tutustumaan Aku Armas Jalmari-parsoniin. Vinka on kyllä tosi ennakkoluuloton ja rohkea. Varmasti osasyynä rohkeuteen on myös meidän vanhemmat koirat, jotka painavat joka paikkaan häntäpystyssä. Pitäskin olla Vinkan kanssa enemmän kahdestaan uusissa tilanteissa, jolloin näkisin, minkälainen luonne tuolla pennulla oikeasti on.

Meinasin ottaa Vinkan mukaan Vanjan agitreeneihin tutustumaan, mutta katsoin paremmaksi jättää tällä kertaa väliin. Vinkalle tuli jo niin paljon kaikkea uutta viikonlopun aikana, jotta on parempi antaa Vinkan vähän miettiä asioita, ennen kuin taas otetaan uusia juttuja. Vielähän tässä on kevättä aikaa tuolla maneesissa käydä tutustumassa.

Pakkasta pitelee

Juuh, koko viikko on taas melkein mennyt kolmenkympin pakkasissa. Eilen sentäs oli hieman parempi päivä ja päästiin jopa ulkoilemaan. Tottahan olen Vinkaa kuskannut ahkerasti ulos monia kertoja päivässä, mutta siellä tuppaa olemaan niin kylmä, että Vinka mieluummin pissii sisälle. Onneksi on tuo perheen kaksijalkainen "vahtija", joka ilmoittaa joka kerta, kun pissi tai kakka on ilmestynyt lattialle ;)

Vanjan kanssa oltiin TAAS pakkasta uhmaten sunnuntaina agilityssä. Kivahan siellä on käydä hillumassa, vaikkei varmastikaan todellisuudessa meidän vauhti riittäisi ihanneajan alitukseen kakkosissa. Tai eihän sitä tiedä varmaksi, mutta aika hintsuille varmaan menisi. Pääasia on, että meillä on kivaa keskenään ja nähdään vähän muitakin kanssaharrastajia.

Vinka pääsi viime lauantaina sosiaalistamisreissulle minun työpaikalle mukaan. Työkaverit kovasti kyselivät Vinkaa nähtäväksi ja kun ukko-kulta tuli hakemaan minua töistä, niin siihänän Vinka kulki samalla mukana. Vinka ei ollut moksiskaan liukuovista tai suuresta sisätilasta. Paljon Vinka sai rapsutuksia osakseen, sillä kukas voisi vastustaa 9 viikkoista pientä ruskeaa karvapalleroa? - No ei kukaan!

Nehän leikkii!!!

Nimittäin Vinka ja Vanja, Vinka ja Vermutti, sekä Vinka, Vanja ja Vermutti. Eli koiruudet tuntuvat löytäneet jonkin sortin yhteisen sävelen. Ne leikkii aika paljon keskenään. Ja eikä siinä mitään, että Vinka haastaa leikkimään, mutta kun Vanja ja Vermuttikin haastavat Vinkaa leikkimään. (eikä muuten ole vaikea tehtävä!)

Viime päivät on jouduttu olemaan melkein kokonaan sisällä, sillä ulkona on niin kamalan kylmää ja ilmeisesti pari seuraavaa viikkoa jatkuu samaan tahtiin. Harmi vaan Vinkan sisäsiisteyden kannalta. Kyllähän Vinkaa kiikutetaan ulos tosi monta kertaa päivässä, mutta kun Vinka ei just viihdy siellä ja jos pissi tai kakka ei ole saman tien tulossa, niin Vinka haluaa sisälle ja kohta puoliinpa yllätys löytyy jostain nurkasta. Noh, eipä silti, tosi hyvällä mallilla tuo opettaminen on, sillä kun olen itse koko ajan kotona, niin melkein kaikki pissit ja kakat tulee päivällä ulos. Pitää vain itse olla tosi aktiivinen, sillä ei Vinka vielä pyydä ulos.

Ollaan jo aloiteltu "kouluttamista". Vinka tietää oman nimensä jo suhteellisen hyvin. Kontaktiharjoituksia on tehty ja esim. istumista ja maahanmenoa tekniikkana, käskysanaa ei ole vielä mukana. Luoksetulo on suht hyvä sisällä ja ulkona. Vinka kun ei vielä "uskalla" lähteä hirveästi maailman tuulia haistelemaan, joten luoksetulo on siinäkin mielessä hyvä.

Kyllähän se niin on, että pentu nukkuu suurimman osa ajasta. Ja se nukkuu, vaikka meidän juniori ajelisi mopolla vieressä, tai vaikka itse kokkailis ruokaa, tms. Ei vaan ihmislapset nuku noin hyvin ;P

Oltiin Vanjan kanssa eilen pakkasta uhmaten agitreeneissä (- 20 astetta). Tehtiin pientä radan pätkää. Harjoitus oli haasteellinen, mutta me onnistuttiin siinä suht hyvin. Vanja on hyvin ohjattavissa ja yleensä menee sinne minne käsketään. Itsellä vaan pitää olla kova vauhti päällä, että saa Vanjankin innostumaan. Liekkö Vanja ollut innoissaan saamastaa huomiosta, sillä vauhtiakin riitti :) Hyvä mieli jäi treeneistä!

Vee niin kuin Vinka!!!

Juurikin näin, eilen meille kotiutui ruskea labradorinnoutaja narttu Vilijonkan Bluffi eli Vinka. Eilen työpäiväni jälkeen lähdettiin hakemaan vielä uusin tulokas kotiin. Kun tultiin autosta ulos, Vinka alkoi tosi reippaasti katsella ympäristöään ja teki jopa pissitkin ulos, eikä minun syliin automatkalla ;) Päästettiin Vanja ja Vermutti myös ulos. Ne oli kyllä Vinkasta kiinnostuneita, mutta Vinka ei saanut juurikaan tehdä sen kummempaa tuttavuutta kummankaan kanssa, kun heti oli hampaat irvessä ja murina päällä.

Yö meni ihmeen hyvin. Ensin Vinka ei meinannut rauhoittua ollenkaan, mutta sitten lopulta rauhoittui. (kun oli ensin yrittänyt syödä antenninjohtoa, sitten sähköjohtoa ja sitten vielä sängynjalkaa ja sängyn alla olevaa muovilaatikkoa). Kolmen maissa käytin ulkona, mutta sinne ei tullut mitään tarpeita. Sittenpä saatiinkin nukuttua vähän yli seitsemään asti. Meidän oma juniori on kyllä ihan tohkeissaan Vinkasta. Kovasti halii ja pusuttaa, pitää vaan olla tarkkana, ettei esim. istu päälle ja yritä muilla tavoin teloa pikkuista koiruutta.

Tänään Vanja ja Vermutti ovat suhtautuneet hieman aikuismaisemmin Vinkaan. Antaavat nuuskia ja temmeltää. Ulkona ne jopa kovasti leikkivätkin, mutta heti kun Vermutti haukahtaa, Vinkalla menee pasmat sekaisin ja leikki unohtuu saman tien.

Kyllä tästä hiljaa hyvä tulee! Vinka on unilla, mutta kun herää, niin pitää ottaa kuvia ja päivittää tännekin. Muutama kuva toki löytyy kasvattajan blogista Hilman pennut