Näinpä juurikin, Vanja sitten aloitti keskiviikkona juoksut, joten ei osallistuta viikonloppuna kokeeseen. On meillä jo varma koepaikka elokuun omiin kisoihin, mutta pitää yrittää vielä jonnekin muuallekin kokeeseen ennen niitä.
Juhannuksena oltiin mökillä ja koirat sai juosta kaasupohjassa koko ajan. Ja niin Vinka tekikin! Ja Vinka kävi myös yksin uiskentelemassa kosken suvannossa, muiden ruikuttaessa rannalla. Tehtiin juhannuspäivänä Vinkalle elämän ensimmäinen verijälki. Se oli noin 100 metriä pitkä suora, jossa alussa makaus, keskellä makaus ja lopussa kaatona sieni. Ikää jäljellä oli noin 2 tuntia ja verta oli reilusti. Vietiin Vinka jäljen alkuun ja se oli heti tosi kiinnostunut. Häntä kylläkin laski alas, joten vähän nuorta neitiä pelotti. Hyvin kuitenkin selvittiin koko jälki läpi. Tästä on hyvä jatkaa.
Tosiaan, kun Vanjalla alkoi juoksut, niin ei sitten tietenkään voida osallistua edes harjoituksiin. Mutta kun olen harjoituksista maksanut, niin otin sitten Vinkan ekaa kertaa tutustumaan vepeen ja voi mikä yllätys se oli sekä minulle, että Vinkalle! Edellisestä ryhmästä oli hukkuva paikalla, joten samahan se oli sitäkin testata. Heiluteltiin patukkaa, että Vinka kiinnostui. Hukkuva kahlasi taaksepäin koko ajan kutsuen Vinkaa ja heilutellen patukkaa. Päästin Vinkan matkaan ja Vinka menikin reippaasti hukkuvan luo ja otti patukan ja toi sen rantaan (siis pelkän patukan.) Tehtiin toinen samanlainen toisto, nyt ei tarvinnut hukkuvankaan niin paljoa edes kutsua. Hyvä Vinka!
Toisella kierroksella otettiin ensin veneajelua, se meni hyvin. Sitten otettiin matalasta veneestä hyppy. Tai no joo, hyppy ja hyppy... Paremminkin sellainen liukuminen veteen, jotta koko koira sukelsi. Mutta tuli kuitenkin reippaasti heti kun kutsuin. Tehtiin toinen ja se oli suurin piirtein samanlainen liukuminen :))
Kolmannella kierroksella tehtiin veneen hakua. Tai siis pelkän köyden hakua veneestä. Innostettiin taas Vinkaa rannassa ja vene kun lipui ulapalle, apuohjaaja kutsui koko ajan Vinkaa ja näytti köyttä. Matkaa noin 10 metriä. Vinka lähti reippaasti veneelle päin ja otti hyvin köyden suuhun ja kääntyi heti kohti rantaa. Tehtiin toinen samanlainen ja sekin meni hyvin.
Kylläpäs oli illalla väsynyttä mutta onnellista labraduudelin pentua. Minullekin jäi hyvi mieli treeneistä. Onhan Vinka tosi kova uimaan ja muutenkin tosi innokas kaikkeen toimintaan, mutta että ekat vepetreenit meni noin hyvin, niin se oli yllätys itsellekin! Keretään vielä ainakin kaksi kertaa Vinkan kanssa käymään treeneissä ennen kuin Vanjan juoksut on ohi. Jaa, josko ensi kesänä soveen?!?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti