Kyllä se aika vaan vierii... Vinka täyttää lauantaina jo 3 kuukautta. Meillä onkin huomenna luvassa ensimmäiset rokotukset. Nyt onkin ollut niin hyvät säät, että ollaan ulkoiltu tosi paljon. Meillä menee tuossa metsässä kelkkaura, jota pitkin käveleksimme. Näin Vinka saa oikein hyvää harjoitetta, että aina ei olekaan niin tasainen pohja, missä käveleksiä.
Vinka on kyllä kasvanut tosi paljon. Painoa en oikein tiedä, mutta kyllä kasvaa :) Vermutti on sellainen vertailukohde. Silloin kun Vinka tuli meille, se oli Vermuttia matalampi, mutta nyt Vinka on jo korkeampi. Ja näin Vermutti on taas perheen kooltaan pienin koira, mutta egoltaan suurin.
Vinkan kanssa ollaan harjoiteltu kaikenlaista. Kontaktia, istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, paikallaoloa ja noutoa. Ylläri, ylläri, kontakti on kaikista vahvin juttu. Sitähän sitä saa, mitä vahvistaa... Pitää vissiin rueta enemmän kiinnittämään huomiota siihen, että antaa Vinkan tarjota asioita, jolloin koirasta tulisi se aktiivinen osapuoli, eikä minusta.
Treenattiin päivänä muutamana ulkona variksen kanssa. Vinka ei aiemmin ollut ottanut varista suuhun. Oli kylläkin variksesta tosi kiinnostunut, mutta ei oikein ollut sitä suuhun ottanut. Otin ensin Vanjan kanssa muutamia noutoja variksella ja pitelin Vinkaa kiinni, ettei Vinka päässyt sinne varikselle. Taisi rueta sen verran Vinkan mieltä kaihertamaan tuo Vanjan kanssa treenaaminen, että Vinkakin sitten päätti ottaa variksen suuhun. Hyvä Vinka! Me ollaankin ilmottauduttu taipparikurssille, joka alkaa toukokuussa. Tämä varmasti antaa hyvää pohjaa sinne kurssille opiskeluun. Eipähän menisi siellä kaikki aika siihen, että ottaako koira variksen vaiko eikö, vaan pääsisi suoraan treenaamaan esim. hakua, kun varis on jo tuttu elementti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti