Tässä siis ennen...
Vinkan kanssa on puuhasteltu kaikennäköistä. Näytin tässä päivänä muutamana ensin lokkia ja sitten heti perään varista. Lokki oli tosi kiinnostava, heti meni innokkaasti tutkimaan. Lokki on vaan sen verran iso, ettei se vielä noin pienen koiran suuhun mahdu "oikein", joten Vinka päätti hilata lokkia siivestä. Pääasia, että otti sen edes jollain konstilla mukaan ja toi sen minun luo, hyvä Vinka! Sitten oli variksen vuoro. Meidän ainoa treenivaris on aika kuolleen näköinen (:D), joten "paketoin" sen niin, että siivet oli ihan supussa. Ensin Vinka vaan nuuhki ja siirteli varista kuonolla paikasta toiseen. Vaihdoin paikkaa ja otin uuden heiton. Nyt Vinka ampaisi perään innokkaasti, kuten aina ja otti heti variksen suuhun. Meinasi vähän lähteä omille teilleen, mutta kun kutsuin Vinkaa, niin nätisti toi syliini asti variksen. (olen ollut aina maassa polvillaan ja otan koiran vastaan ja vasta myöhemmin sitten linnun pois suusta) Tehtiin vielä samalla tavalla uudestaan ja tällä kertaa ei ollut mitään ylimääräisiä lenkkejä palautuksessa vaan Vinka tuli suoraan syliini. Älysin lopettaa tällä kertaa tähän. Noutomatka oli ehkä jotain alle 10 metriä, mutta kuitenkin. Pääasia minun mielestäni tällä hetkellä on, että Vinka ottaa variksen suuhun. Tuo paketoitu varis oli helpompi ottaa suuhun ja mielestäni kantoikin sitä hyvästä kohtaa.
Viime sunnuntaina oltiin noutajien treeneissä ja meillä oli ulkopuolinen kouluttaja. Tekniikkatreeniä tehtiin ja aiheena oli saksalainen, niisto ja niistosokkari. Miten paljon sitä voikaan oppia ja saada ajateltavaa! Vanjakin pelitti ihan kivasti ja sainpa jopa toimivan vinkin siihen, että kuinka saisi Vanjalle lisävauhtia agilityyn. Yleisöstä tuli hyvä kommentteja, kun ensin tehtiin meidän tyylillä ja sitten kouluttajan neuvomalla vauhtia-nostavalla tyylillä. Yleisö sanoi, että ihan kuin eri koira :)) Pitää vissiin rueta sit tuota viljelemään, tosin ohjaaja joutuu varmaan juosku/kunnonkohotuslenkeille.
Minulla oli myös Vinka mukana treeneissä. Tai siis Vinka oli minun ja Vanjan treeniajan autossa, mutta kun meidän treenit loppui, otin Vinkan hengailemaan maneesiin. Ensin meinasi vähän jännittää, mutta kyllä se jännitys sitten siitä laantui. Vinka sai haistella monen eri näköisen ja kokoisen koiran kanssa. Mitään agilityjuttuja ei tehty, kun toisen ryhmän treenit painoi päälle, mutta nyt meidän agitreenit siirtyy ulkosalle, niin voisihan sitä joskus ottaa Vinkan mukaan tutustumaan esteisiin.
