Reeniä ja lenkkiä

Viime perjantaina käytiin kasvattaja Marikan kanssa lenkkeilemässä Selkiellä. Tai no, lenkkeilemässä ja lenkkeilemässä, lunta oli niin paljon, ettei meinannut eteenpäin päästä, joten käveltiin vähän matkaa ja käännyttiin takaisin autolle syömään eväitä :D. Tätä ennen kuitenkin reenattiin hieman.

Tehtiin Vinkalle noutoa variksella. Tehtiin niin, että Marika meni noin 10 metrin päähän ja äänteli kuin varis (:D) ja viskasi linnun maahan. Minä pitelin Vinkaa kainalossa ja kun varis oli maassa, päästin Vinkan menemään. Vinka meni kovaa haipakkaa variksen luo, haisteli ja ihmetteli ja rupesi sitten hyppimään paikalle jäänytta Marikaa vasten. Marika hieman innosti Vinkaa ja heitteli varista ja niinhän sitten Vinka otti variksen suuhun ja lähti minua kohti. Minä kehuin Vinkaa ja saman tien Vinkalla aukesi suu ja varis tippui siihen. Sain kuitenkin Vinkan houkuteltua ottamaan variksen ja tuomaan sen minulle.

Tehtiin toisen kerran samalla tavalla, mutta Marika antoi vinkiksi, että älä sano koiralle mitään, jos se itse tuo varista minua kohti. Tehtiin samalla tavalla, minä pitelin Vinkaa kiinni ja Marika heitti variksen. Vinka lähti matkaan, otti variksen suuhun ja lähti minua kohti. Minä pysyin hiljaa ja Vinka toi variksen syliini, olin siis kyykyssä. VAU!!! Hyvä Vinka!!!

Tehtiin sitten vielä kolmas toisto samalla tavalla ja se toimi hyvin. Eli minun pitää vain olla siinä palautusvaiheessa hiljaa, eikä kehua koiraa. Kehu ilmeisesti jo tarkoittaa Vinkalle sitä, että nyt loppu tekeminen...?! Pääasia oli, että Vinka otti variksen kutakuinkin hyvin suuhun. Siis tarkoitan sitä, että ottaa sieltä siivestä, koska reppanan suu on vielä niin pieni, ettei pysty ottamaan "oikeasta kohtaa". Ja tällä kertaa varis oli kokonaan sula, aiemmin on treenattu minun päähänpistojen saattelemana jäisellä variksella.

Hirveemmin ei oo Vinkan kanssa mitään uutta harjoiteltu. Kunhan vain pidetään kivaa kahdestaan. Olenkin kovasti katsellut kevään/kesän pentukursseja, josko sellaiselle lähdettäisiin opiskelemaan uusia asioita. Jovella olisi myös tulossa alkeiskurssi vepestä, pitäsköhän sinnekkin telläytyä, vaikkei edes vielä tiedä, että uiko koira vaiko eikö ui.

Vinka kasvaa kovasti

Käytiin Vinkan kanssa rokotuksilla 11.3. Vinka oli tosi reipas koko reissun ajan, eikä mitään ongelmaa ollut käyttäytymisen kanssa eläinlääkärissä. Toki olisi ehkä pitänyt tehdä hihnaharjoituksia hieman enemmän, mutta kun me asutaan täällä maalla, niin tuo hihna ei ole kaikista tarpeellisin väline. Joo, ehkä pitäisi oikeasti harjoitella hihnakäyttäytymistä, että olisi edes yksi koira talossa, joka osaisi käyttäytyä ;)

Kaikenlaista pientä on Vinkan kanssa touhuiltu. Varistakin olen ulkona näyttänyt ja hyvin Vinka sen suuhun ottaa ja kantaa. Varis on ollut jäässä johtuen minun laiskuudestani ja nopeista päähänpistoistani treenaamisen suhteen, joten siinä ei ole varikset kerenneet sulamaan.

Vanjan kanssa ei olla nyt kahteen sunnuntaihin oltu agitreeneissä, sillä ekana sunnuntaina minä olin kipeä ja viime sunnuntaina meillä oli vieraita. Nyt sunnuntaina olisi tarkoitus taas mennä, sillä ei ole enää montaa kertaa maneesilla, kun siirrytään ulos. Taidankin ehkä ottaa nyt sunnuntaina tai sitten seuraavana Vinkan mukaan sinne, näkeepähän Vinkakin maneesin ja kaikki ihanat hevosenkakat :)

Vinka kohta 12 vko

Kyllä se aika vaan vierii... Vinka täyttää lauantaina jo 3 kuukautta. Meillä onkin huomenna luvassa ensimmäiset rokotukset. Nyt onkin ollut niin hyvät säät, että ollaan ulkoiltu tosi paljon. Meillä menee tuossa metsässä kelkkaura, jota pitkin käveleksimme. Näin Vinka saa oikein hyvää harjoitetta, että aina ei olekaan niin tasainen pohja, missä käveleksiä.

Vinka on kyllä kasvanut tosi paljon. Painoa en oikein tiedä, mutta kyllä kasvaa :) Vermutti on sellainen vertailukohde. Silloin kun Vinka tuli meille, se oli Vermuttia matalampi, mutta nyt Vinka on jo korkeampi. Ja näin Vermutti on taas perheen kooltaan pienin koira, mutta egoltaan suurin.

Vinkan kanssa ollaan harjoiteltu kaikenlaista. Kontaktia, istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, paikallaoloa ja noutoa. Ylläri, ylläri, kontakti on kaikista vahvin juttu. Sitähän sitä saa, mitä vahvistaa... Pitää vissiin rueta enemmän kiinnittämään huomiota siihen, että antaa Vinkan tarjota asioita, jolloin koirasta tulisi se aktiivinen osapuoli, eikä minusta.

Treenattiin päivänä muutamana ulkona variksen kanssa. Vinka ei aiemmin ollut ottanut varista suuhun. Oli kylläkin variksesta tosi kiinnostunut, mutta ei oikein ollut sitä suuhun ottanut. Otin ensin Vanjan kanssa muutamia noutoja variksella ja pitelin Vinkaa kiinni, ettei Vinka päässyt sinne varikselle. Taisi rueta sen verran Vinkan mieltä kaihertamaan tuo Vanjan kanssa treenaaminen, että Vinkakin sitten päätti ottaa variksen suuhun. Hyvä Vinka! Me ollaankin ilmottauduttu taipparikurssille, joka alkaa toukokuussa. Tämä varmasti antaa hyvää pohjaa sinne kurssille opiskeluun. Eipähän menisi siellä kaikki aika siihen, että ottaako koira variksen vaiko eikö, vaan pääsisi suoraan treenaamaan esim. hakua, kun varis on jo tuttu elementti.